Hei! Mä oon Lisa
Elikkäs olet täällä koska haluat tietää enemmän minusta ja mun yrityksestä? Kuinka kivaa! No mä kerron, ja näytän sulle. Olen…noh minua on kutsuttu luovaksi, vähän oudoksi ja ihmisenkaltaiseksi olennoksi. Mä olen Suomesta. Tästä maasta joka on pimeä ja kylmä suurimman osan vuodesta. Joten yritän taiteellani tuoda väriä ja lämpöä tähän kylmään, kovaan maailmaan. Mutta en myöskään pelkää tuoda pimeitä ajatuksiani esille taiteeni kautta.
Pienestä tytöntylleröisestä asti olen rakastanut piirtämistä, maalaamista ja käsitöitä. Olen aina halunnut nähdä asiat mitä mieleni keksii, mutta koska kärsin aphantasiasta (sieluni silmät ovat sokeat), en voinut vain kuvitella asioita, joten minun piti piirtää ne. Minua ja veljiäni kannustettiin aina kokeilemaan erilaisia asioita. Ja halusin oppia kuinka voin tehdä kaiken ihan itse! Sama asenne on minulla säilynyt tähänkin päivään. Hyvässä ja pahassa. On ollut helpompi selvitä köyhyydessä koko aikuisikäni ajan tämän ansiosta, mutta voisin myös olla pitemmällä elämässä jos osaisin pyytää apua.
Koulussa ADHD-mieleni oli aina muualla kun käsiteltävässä aiheessa ja usein vaan piirtelin ympäri vihkojani. Paitsi jos oli musiikkia, käsitöitä tai kuvataidetta. Niistä tykkäsin kovasti.
Joten yhdeksännen luokan jälkeen hain opiskelemaan Ikaalisten käsi- ja taideteollisuus oppilaitokseen. Täpärästi pääsin sisään sillä melkein kaikista epä-taideaineista mulla oli huonot numerot. Tykkäsin todella siitä koulusta vaikka se oli myös hyvin vaikeaa.
Joten vihdoin vuonna 2014 valmistuin vaatetusartesaaniksi. Nyt tiesin kuinka suunnitella ja tehdä vaatteita alusta loppuun. Mutta töiden löytäminen näillä taidoilla tuntui mahdottomalta.
Kaksi vuotta myöhemmin sain työpaikan tehtaalta. Se oli ensimmäinen kokopäivätyöni. Työkaverini olivat tosi mukavia mutta suurin osa heistä oli ollut töissä siellä vuosikymmeniä, joten yritys odotti ihan hullua työtahtia työntekijöiltään, mutta myös laatua. No minähän en ollut kovin kokenut ompelija joten olin kovan paineen alla. Tiesin että tulisin erotetuksi joten vain yritin ja itkin. Ja taas. Ja taas…kunnes en päässyt enää sängystä ylös. Ainakin opin mitä en halua tehdä. Tehdas ei ole hyvä paikka luovalle, herkälle mielelle.
Sen jälkeen olen ollut kaikenlaisissa palkattomissa harjoitteluissa ja työpajoilla. Olen tehnyt lyhytelokuvia ja musiikkivideoita eri ryhmien kanssa, olen tehnyt uniikkeja asuja teatteriin, olen tehnyt stop-motion animaation, olen ollut osana tiimiä joka suunnitteli ja toteutti mahtavan leirin nuorille, olen ollut toisessa tiimissä joka kehitteli kauhutalon, olen myös ollut vertaisohjaajana mielenterveyskuntoutujille, pitäen erilaisia taiteellisia työpajoja. Olen myös ollut parissa bändiprojektissa. Muutama keikka on ollut siellä täällä. Uusin projekti oli tietokonepeli yhtä kilpailua varten. Meidän piti tehdä se kahdessa viikossa.
Elikkäs paljon on tullut tehtyä mutta mistään en ole rahaa ansainnut koska kaikella mitä teen täytyy olla joku tarkoitus jostain syystä. On ollut myös aikoja kun huono mielenterveyteni ei ole antanut minun tehdä yhtään mitään. Mutta olen oppinut niin paljon uusia asioita kaikilta mahtavilta ihmisiltä elämässäni jotka ovat auttaneet minua puskemaan vaikeuksien läpi ja jatkamaan yrittämistä.
Kuinka Logpix sai alkunsa?
Kaikki lähti siitä, että olin lopen kyllästynyt etsimään minulle sopivia töitä, ja niin väsynyt olemaan huolestunut raha-asioista kaiken aikaa. Ja asiaan vaikutti myös isot haaveet maailman parantamisesta pitäen hauskaa ja sen sellaista. Valitsin yhden hullun idean, ja se mielessäni hain lyhyeen yrittäjyyskoulutukseen joka hoidettiin videopuheluilla ja kahden viikon harjoittelulla valitsemamme yrittäjän hoivissa. Valitsin ison kirpputorikeskuksen omistajan, tunnin bussimatkan päässä. Mutta kaikki se matkaaminen oli sen arvoista sillä sain nähdä yrittäjyyden realiteetit. Kun sain kuulla mitä kaikkea kamalaa tälle yritykselle on tapahtunut, tajusin että en ole läheskään yhtä valmistautunut hulluun unelmaani kuin minun pitäisi olla. Sen jälkeen päätin että aloittaisin jostain yksinkertaisemmasta ja oppisin perusasiat ensin. Voin tavoitella suurempia juttuja sitten kun olen valmis.
Mutta kuitenkin minun piti aloittaa pohjalta. Miltei rahattomana ja kovin terapian ja rutiinien tarpeessa, joista en vaan tunnu saavan kiinni. Joten tein pientä tutkiskelua ja löysin tapoja käyttää luovuuttani ja oppia uusia asioita tyhjentämättä kaikkia energiavarastojani ja pankkitiliäni kerralla. Opin tarvepainatuksesta, suoratoimituksesta ja verkossa toimivan yrityksen perustamisesta. Koulussa oppimiani taitoja lukuun ottamatta, olen muutenkin joutunut opettelemaan melkein kaiken itse. Kuinka käytetään eri laitteita ja ohjelmistoja, kuinka piirtää ja maalata, kuinka tehdään nettisivut, tai miten hoidetaan sosiaalista mediaa (tässä en ole vieläkään erityisen hyvä). Onneksi internetti oli kehitelty ennen kun ehdin kasvaa aikuiseksi. Joten random blogitekstit ja video-ohjeet ovat olleet opettajiani.
Sain idean. Halusin alkaa myymään tarroja tarvepainatuksella ja käsin tehtyjä kalentereita ja päiväkirjoja, sekä niihin liittyviä tulostettavia sivuja omassa kaupassani, jotta voisin päästä alkuun haaveessani tehdä elämästä helpompaa sekä maagisempaa varsinkin neurokirjon ihmisille kuten itselleni. Avasin Spreadshoppini ja tein nettisivun kovilla lupauksilla, mutta en pysynyt omien ideoitteni perässä. Mun oli tarkoitus kirjoittaa blogia ja kerätä sähköpostilistaa ja kaikkea. Mutta tajusin, että sekin oli aivan liikaa tälle tyypille joka ei pysty keskittymään aina kun haluaisi. Joten päätin vaan pitää Spreadshoppini ja myydä taidettani niissä tuotteissa mitä sieltä löytyy.
Nettisivuni ei aina halua toimia yhteistyössä kanssani joten en ole uskaltanut mainostaa sitä. Mutta mielestäni nyt sivun pitäisi näyttää ihan hyvältä ja sain vihdoin myös mallikuviin jonkun muun kuin itseni niin tämä näyttää jo melkein ihan oikealta yritykseltä. Ainakin toivottavasti.
Mitä nyt?
Ai kuinka mulla nyt menee? No ihan kivasti. Asun ihanan, minua kymmenen vuotta katselleen avomieheni ja meidän söpön, pörhöisen kissan kanssa Tampereella. Meillä on ihana, vanha asunto jota tykkään sisustella. Keräilen rohkeutta pyytää vuokraemännältä lupaa maalata vähän seiniä. Tahdon lisää väriä! Tyylini on hyvin maksimalistinen. Haluan että kotini näyttää taiteellisen seikkailijan kotipesältä. Täynnä hauskoja, kauniita asioita ja materiaaleja sellaisten tekemiseen. Suurin osa tavaroistani ja myös vaatteistani on saatu kavereilta tai perheeltä, ostettu kirpparilta, tai tehty itse. Käyn tietokonepajalla neljä päivää viikossa. Olen siellä opetellut 3D mallintamista Blenderillä ja tehnyt nettisivua WordPressillä. Suurimman osan tästäkin sivusta olen siellä väsäillyt. Loput viikon päivät piirtelen kuvituksiani ja hallinnoin kauppaani ja yritykseni sosiaalisen median tilejä.
Mutta rentoutumiselle täytyy myös olla aikaa. Tällöin soittelen soittimiani (enimmäkseen kitaraa), laulan, ja teen kaikenlaisia käsitöitä ja taidetta. Jos on enemmänkin energiaa niin näen ystäviä ja joskus harjoittelen heihin tatuoimista. Ja kun on hyvä keli, tykkään käydä seikkailemassa mieheni kanssa. Mutta koska Suomessa asutaan, niin usein jäädään kotiin pelailemaan tai katsomaan sarjoja ja elokuvia. Ja tietenkin leikitään meidän suloisen karvapalleroisen Pillin kanssa. Adoptoitiin hänet Kissojen Katastrofiyhdistykseltä kuusi vuotta sitten ja hän on kyllä paras kissa ikinä!
Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta olen hyvin sosiaalinen kun päätän lähteä ihmisten ilmoille. Tykkään saada ihmiset nauramaan oudolla huumorillani ja saada heidät tuntemaan että voivat olla oma itsensä minun seurassani. Olen hyvin utelias ja haluan tietää kaiken ja tietää miten kaikkea tehdään. Dokumentit, tiedeartikkelit ja videot auttavat minua vähän paremmin ymmärtämään, kuinka universumimme toimii ja kuinka kanssakäyntimme toistemme sekä luonnon kanssa muokkaa todellisuuttamme. Jos haluan tehdä jotain mitä en ole ennen tehnyt, katson ohjeet netistä tai usein vain kokeilen ja teen virheitä joista opin.
Mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan?
Olisi mahtavaa jos saisin asiakkaita kauppaani. Jos olisi ylimääräistä rahaa voisin oikeasti alkaa tekemään asioita käsilläni ja myydä niitä. Bujo juttuja, uniikkeja vaatteita, kauniita sekä käytännöllisiä asioita.
Ja jos joskus rahahuolet, mielenterveysongelmat, ja sen sellaiset on hoidettu alta pois, voin aloittaa unelma-yritykseni. Haluan perustaa suuren käsityö + kierrätyskeskuksen. Missä mikään ei mene hukkaan.
Tahdon luoda yhteisön jossa luovat ihmiset saavat tehdä mitä he osaavat parhaiten ja ansaita elantonsa siitä. Tahdon sen olevan joustava ja hauska työntekijöille, sillä en usko että elämässä kuuluu käyttää kaikki aikansa ja energiansa vain selviämiseen ja jonkun toisen lompakon paksuntamiseen.
Mutta kaikkeen siihen on vielä pitkä aika. Mun pitää saada elämäni kuntoon, oppia paljon uusia asioita ja hankkia uusia kontakteja. Mutta tärkein asia, joka mun pitää nyt oppia on kuinka pyytää apua. Joten jos sattumalta millään haluaisit minua auttaa, voit sen tehdä esim. kertomalla jos tällä nettisivulla jokin ei toimi tai näyttää oudolta. Myös hyvä, ilmainen tapa tukea taiteilijoita on tykätä, jakaa, kommentoida ja tallentaa heidän julkaisujaan sosiaalisessa mediassa. Näin algoritmi oppii puskemaan heidän sisältöään suuremmalle ihmismäärälle 🙂
Kiitos kun jaksoit lukea tämän kaiken. Toivottavasti sait jonkinlaisen käsityksen siitä kuka olen ja mitä teen.
